Todellisuus, jossa elämme nykypäivänä on aivan toinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Elämme kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa elektroniikka ja älylaitteet ovat jokapäiväisiä. Kaikilla on älypuhelimia, tietokoneita, konsoleita. tv:t ja vaikka mitä muuta maan ja taivaan välillä. Meillä on suuria tehtaita tuottamassa sähköä, jotta voisimme käyttää näitä laitteta. Mutta olemmeko me onnellisia? Pystymme kommunikoimaan netin välityksellä helposti ja yksinkertaisesti monelle eri henkilölle yhtäaikaisesti, pystyt tälläkin hetkellä lukemaan tätä tekstiä.
Offline, missä me elämme? Tämä on asia, jonka tahdon jakaa kaikille omasta näkökulmastani.
" Heräät aamulla ja otat ensimmäisenä puhelimesi käteen välittämättä siitä, että sen kirkas näyttö särkee silmiäsi. Tahdon tietää onko yön aikana tapahtunut jotain mielenkiintoista. Eipä oikeastaan mitään... Nouset ylös, puet päällesi, syöt jos ehdit ja lähdet kävelemään kohti bussipysäkkiä. Matkalla räpläät puhelintasi chataten tai pelaten jotain turhauttavaa peliä. Bussiin päästyäsi istahdat penkille ja laitat laukkusi viereiselle penkille, jotta kukaan ei vahingossakaan saattaisi istahtaa viereesi. Takapenkin porukka nauraa jollekin hauskalle jutulle netissä. Edessä oleva henkilä selaa Facebookkiaan ja loput henkilöt kuuntelevat musiikkia. Ainoa jolla ei ole puhelinta kädessä on kuski.
Kouluun päästyäsi laitat takkisi naulakkoon, jätät puhelimesi takkisi taskuun ja hakeaudut muiden luokkalailstesi seuraan. Kaikilla on oma puhelin kädessä. Jotkut juttelevat sisäpiiri juttuja ja naurahtelevat. Joku puhuu yleisesti kaikille siitä mitä juuri sillä hetkellä chattaa jonkun kanssa. Yksi kuuntelee musiikkia eikä kuule vaikka yrittää puhua. Näin välitunti kuluu ennen kuin tunti alkaa.
Tunti alkaa, oppilaat istuvat pulpettien ääreen. Opettaja heti tunnin alussa ilmoittaa, että työskentelemme iPadien kanssa. Etsimme kuulema joitain tietoja aiheeseen liittyen. Näin se tunti kuluukin etsien tietoja netistä. Tietenkin löytyy myös näitä jotka eivät tehneet mitään muuta kuin leikkineet netin ihmeellisellä maailmalla.
Tunti päättyy ja pääsemme välitunnille. Menemme istumaan aulaan tuoleille. Oma kännykkäsi on yhä taskussa etkä jaksa sitä sieltä hakea. Olet yksin hiljaa katsellen muiden touhua... tai pikemminkin ruudun tuijottelua. Ei sinulla ole mitään kerrottavaa sillä tiedät etteivät aiheesi kiinnosta ketään, koska aiheesi eivät koskisi sitä mitä olet jonkun kanssa chatannut viimepäivinä. Ja näin päiväsi jatkuu aina siihen saakka kunnes pääset koulusta kotiin. "
Osalle meistä ylläoleva teksti on varmaankin hyvinkin tuttua joko kertojan osalta tai henkilöinä jotka kertoja näkee. Ylläoleva teksi on myös hyvin yleistä minun kohdallani. Itse en nimittäin chattaa tai ota videopuheluja skypessä ja jos vaikka sattuisin niin tekemään en mene kertomaan siitä toisille, koska minusta nämä asiat ovat minun ja sen toisen henkilön välisiä asioita.
Mitä jos et tee sitä samaa kuin muut?
Et tietenkään ole 'yksi heistä', ei sinulla ole puhuttavaa muiden kanssa, koska ei muita kiinnosta mitä olet edellisenä päivänä kotona tehny taikka mitä tapahtui kotimatkalla. Jos kerrot tuon kaltaisia asioita vaihdetaan aihe nopeasti chattaamiseen: "Hei arvaa mitä toi yks tyyppi eilen sano! Ei vitsin mä nauroin!"
Välitunneilla olet joko yksinäinen sivusta seuraaja tai sitten sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa se puhelin sieltä taskusta ja alkaa itsekin räpläämään sitä etsien sieltä nopeasti jonkun hauskan kuvan tai uutisen, jotta saisit jonkun aiheen josta puhua toisten kanssa.
Olemme alkaneet idolisoimaan ihmisiä joita emme ole koskaan nähneet. Kuuntelemme musiikkia kävellessämme paikasta toiseen. Emme kuule kuinka tuuli humisee puissa tai kuinka linnut luovat luonnon omaa musiikkia. Kuuntelemme sitä minkä joku toinen elektronisesti luonnottomalla tavalla luonut kuulokkeiden kautta sulkien muut äänet ympäriltämme. Tuhoamme kuulomme kuuntelemalla musiikkia liian kovalla, kasvatamme syöpä riskiä pitämällä puhelinta taskussa kun se koko ajan etsii yhteyksiä ja pilaamme ryhmimme sekä silmämme kumartumalla lähelle näyttöä.
"Moni onnellisimmista ihmisistä ovat he, jotka omistavat vähiten."
"Viittaamme teknologiaamme ja sanomme, että olemme fiksuimpia... Mutta kertovatko tietokoneet, autot ja tehtaat todella siitä kuinka älykkäitä olemme? Vai kertovatko ne kuinka laiskoja meistä on tullut?"
"Laitamme sivistyneet naamion päällemme, mutta kun sen ottaa pois mitä me olemme?"
Tekeekö sosiaalisuus hidasta kuolemaa vai onko tämä vain hetkellinen buumi joka katoaa ajan mittaa?
Itse uskon siihen ettei katoa. Teknologia kehittyy jatkuvasti, tulee uusia laitteita joissa jokaisessa on entistäkin hienompia sovelluksia. Yhtiöt kilpailevat siitä kuka myy eniten parhaita laitteita. Myös me kilpailemme kenellä on paras puhelin ja kenellä nopein netti.
Sosiaalinen yhteiskunta, joka on ympärillämme on asettunut offline tilaan ja siirtynyt nettissä online tilaan. Nettiäkin nykyään kutsutaan 'sosiaaliseksi mediaksi'. Mutta onko siitä tosiaan mitään sosiaalista jos syvemmin miettii?
Käsite 'offline' käsittelee montaa eri asiaa. Se ei ainoastaan tarkoita sitä, että istumme naama kiinni ruudussa kännykkä käteen kasvaneena. Itse ainakin käsitän sillä kaiken ympärilläni olevan joka ei ole sosiaaliasta ja taphtuu liittyen johonkin elektroniikan laitteeseen. Paras esimerkki on tosiaankin puhelin.
Voimme nykypäivänä ostaa jopa vaatteemme netistä! Hullua vai mitä? Vaatteet jotka ennen tehtiin käsin alusta alkean kotona tai kavereiden kanssa pitäen marttakerhoa. Ruoka jonka viljelimme ennen käsin omalla maalla on saatavilla kaupasta tuosta vain eikä kauppaan tarvitse edes kävellä kunhan vain hurautat autolla. Eläimillä on kuten lehmillä on oma lypsykone, kunhan Mansikki vain kävelee laitteeseen niin siinä on päivän hommat johon ennen meni monia tunteja.
Kaikkea helpotetaan erilaisilla laitteilla, kuinka pitkälle ihmiskunta aikoo oikein mennä? Tätä on itseasiassa melko mielenkiintoista seurata, mutta samalla todella surullista nähdä kuinka ihmiskunta repputuu päivä päivältä. Ja tämä on minun sukupolveni käsissä.
Kaikki haluavat muutoksen sosiaaliseen yhteiskuntaan, mutta kukaan ei tee sitä. Miksi? No, koska olemme liian epäröiviä uusia asioita kohtaan kun on kerran yksi tuttu ja turvallinen tapa.
Mitä mieltä sinä olet? Elämmekö offlinessa vai emme? Kuoleeko sosiaalisuus? Haluaisitko itse tehdä asialle jotain?
