Offline • Missä me elämme?

  Todellisuus, jossa elämme nykypäivänä on aivan toinen kuin parikymmentä vuotta sitten. Elämme kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa elektroniikka ja älylaitteet ovat jokapäiväisiä. Kaikilla on älypuhelimia, tietokoneita, konsoleita. tv:t ja vaikka mitä muuta maan ja taivaan välillä. Meillä on suuria tehtaita tuottamassa sähköä, jotta voisimme käyttää näitä laitteta. Mutta olemmeko me onnellisia? Pystymme kommunikoimaan netin välityksellä helposti ja yksinkertaisesti monelle eri henkilölle yhtäaikaisesti, pystyt tälläkin hetkellä lukemaan tätä tekstiä.

Offline, missä me elämme? Tämä on asia, jonka tahdon jakaa kaikille omasta näkökulmastani.

  " Heräät aamulla ja otat ensimmäisenä puhelimesi käteen välittämättä siitä, että sen kirkas näyttö särkee silmiäsi. Tahdon tietää onko yön aikana tapahtunut jotain mielenkiintoista. Eipä oikeastaan mitään... Nouset ylös, puet päällesi, syöt jos ehdit ja lähdet kävelemään kohti bussipysäkkiä. Matkalla räpläät puhelintasi chataten tai pelaten jotain turhauttavaa peliä. Bussiin päästyäsi istahdat penkille ja laitat laukkusi viereiselle penkille, jotta kukaan ei vahingossakaan saattaisi istahtaa viereesi. Takapenkin porukka nauraa jollekin hauskalle jutulle netissä. Edessä oleva henkilä selaa Facebookkiaan ja loput henkilöt kuuntelevat musiikkia. Ainoa jolla ei ole puhelinta kädessä on kuski.

   Kouluun päästyäsi laitat takkisi naulakkoon, jätät puhelimesi takkisi taskuun ja hakeaudut muiden luokkalailstesi seuraan. Kaikilla on oma puhelin kädessä. Jotkut juttelevat sisäpiiri juttuja ja naurahtelevat. Joku puhuu yleisesti kaikille siitä mitä juuri sillä hetkellä chattaa jonkun kanssa. Yksi kuuntelee musiikkia eikä kuule vaikka yrittää puhua. Näin välitunti kuluu ennen kuin tunti alkaa.

 Tunti alkaa, oppilaat istuvat pulpettien ääreen. Opettaja heti tunnin alussa ilmoittaa, että työskentelemme iPadien kanssa. Etsimme kuulema joitain tietoja aiheeseen liittyen. Näin se tunti kuluukin etsien tietoja netistä. Tietenkin löytyy myös näitä jotka eivät tehneet mitään muuta kuin leikkineet netin ihmeellisellä maailmalla.

   Tunti päättyy ja pääsemme välitunnille. Menemme istumaan aulaan tuoleille. Oma kännykkäsi on yhä taskussa etkä jaksa sitä sieltä hakea. Olet yksin hiljaa katsellen muiden touhua... tai pikemminkin ruudun tuijottelua. Ei sinulla ole mitään kerrottavaa sillä tiedät etteivät aiheesi kiinnosta ketään, koska aiheesi eivät koskisi sitä mitä olet jonkun kanssa chatannut viimepäivinä. Ja näin päiväsi jatkuu aina siihen saakka kunnes pääset koulusta kotiin. "

  Osalle meistä ylläoleva teksti on varmaankin hyvinkin tuttua joko kertojan osalta tai henkilöinä jotka kertoja näkee. Ylläoleva teksi on myös hyvin yleistä minun kohdallani. Itse en nimittäin chattaa tai ota videopuheluja skypessä ja jos vaikka sattuisin niin tekemään en mene kertomaan siitä toisille, koska minusta nämä asiat ovat minun ja sen toisen henkilön välisiä asioita.

Mitä jos et tee sitä samaa kuin muut?

  Et tietenkään ole 'yksi heistä', ei sinulla ole puhuttavaa muiden kanssa, koska ei muita kiinnosta mitä olet edellisenä päivänä kotona tehny taikka mitä tapahtui kotimatkalla. Jos kerrot tuon kaltaisia asioita vaihdetaan aihe nopeasti chattaamiseen: "Hei arvaa mitä toi yks tyyppi eilen sano! Ei vitsin mä nauroin!" 

  Välitunneilla olet joko yksinäinen sivusta seuraaja tai sitten sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa se puhelin sieltä taskusta ja alkaa itsekin räpläämään sitä etsien sieltä nopeasti jonkun hauskan kuvan tai uutisen, jotta saisit jonkun aiheen josta puhua toisten kanssa.

  

  Olemme alkaneet idolisoimaan ihmisiä joita emme ole koskaan nähneet. Kuuntelemme musiikkia kävellessämme paikasta toiseen. Emme kuule kuinka tuuli humisee puissa tai kuinka linnut luovat luonnon omaa musiikkia. Kuuntelemme sitä minkä joku toinen elektronisesti luonnottomalla tavalla luonut kuulokkeiden kautta sulkien muut äänet ympäriltämme. Tuhoamme kuulomme kuuntelemalla musiikkia liian kovalla, kasvatamme syöpä riskiä pitämällä puhelinta taskussa kun se koko ajan etsii yhteyksiä ja pilaamme ryhmimme sekä silmämme kumartumalla lähelle näyttöä.

"Moni onnellisimmista ihmisistä ovat he, jotka omistavat vähiten."

"Viittaamme teknologiaamme ja sanomme, että olemme fiksuimpia... Mutta kertovatko tietokoneet, autot ja tehtaat todella siitä kuinka älykkäitä olemme? Vai kertovatko ne kuinka laiskoja meistä on tullut?"

"Laitamme sivistyneet naamion päällemme, mutta kun sen ottaa pois mitä me olemme?"

Tekeekö sosiaalisuus hidasta kuolemaa vai onko tämä vain hetkellinen buumi joka katoaa ajan mittaa?

  Itse uskon siihen ettei katoa. Teknologia kehittyy jatkuvasti, tulee uusia laitteita joissa jokaisessa on entistäkin hienompia sovelluksia. Yhtiöt kilpailevat siitä kuka myy eniten parhaita laitteita. Myös me kilpailemme kenellä on paras puhelin ja kenellä nopein netti.

  Sosiaalinen yhteiskunta, joka on ympärillämme on asettunut offline tilaan ja siirtynyt nettissä online tilaan. Nettiäkin nykyään kutsutaan 'sosiaaliseksi mediaksi'. Mutta onko siitä tosiaan mitään sosiaalista jos syvemmin miettii?

Käsite 'offline' käsittelee montaa eri asiaa. Se ei ainoastaan tarkoita sitä, että istumme naama kiinni ruudussa kännykkä käteen kasvaneena. Itse ainakin käsitän sillä kaiken ympärilläni olevan joka ei ole sosiaaliasta ja taphtuu liittyen johonkin elektroniikan laitteeseen. Paras esimerkki on tosiaankin puhelin.

  Voimme nykypäivänä ostaa jopa vaatteemme netistä! Hullua vai mitä? Vaatteet jotka ennen tehtiin käsin alusta alkean kotona tai kavereiden kanssa pitäen marttakerhoa. Ruoka jonka viljelimme ennen käsin omalla maalla on saatavilla kaupasta tuosta vain eikä kauppaan tarvitse edes kävellä kunhan vain hurautat autolla. Eläimillä on kuten lehmillä on oma lypsykone, kunhan Mansikki vain kävelee laitteeseen niin siinä on päivän hommat johon ennen meni monia tunteja.

  Kaikkea helpotetaan erilaisilla laitteilla, kuinka pitkälle ihmiskunta aikoo oikein mennä? Tätä on itseasiassa melko mielenkiintoista seurata, mutta samalla todella surullista nähdä kuinka ihmiskunta repputuu päivä päivältä. Ja tämä on minun sukupolveni käsissä.

  Kaikki haluavat muutoksen sosiaaliseen yhteiskuntaan, mutta kukaan ei tee sitä. Miksi? No, koska olemme liian epäröiviä uusia asioita kohtaan kun on kerran yksi tuttu ja turvallinen tapa.

Mitä mieltä sinä olet? Elämmekö offlinessa vai emme? Kuoleeko sosiaalisuus? Haluaisitko itse tehdä asialle jotain?

Tavoitteena media!

Hou hou hou~!
Joululoma alkoi ja jouluhan se kolkuttaakin ovea, mutta lunta ei näy missään hiutalettakaan. Toivoisin kyllä valkoista joulua, mutta en tiedä uskoa vaiko eikö noita uutisia joissa ollaan luvattu lunta jo varmaan kuusi kertaa. :c

Eilen meille lyötiin käteen valkoiset paperit joissa luki kaikkea jännää mustalla eli saimme todistukset! Koulumme joulujuhla ei ollu mitenkään hulppea kun liintasali on remontissa niin jouduimme viettämään juhlat ulkona. Olen ole mikään juhla ihminen ja ulkona oleminen ei kiinnostanut senkään vertaa.
Mutta tämä todistus jonka saimme on paperi jolla haemme jatko-opiskelu paikkoin, kukin minnekin. Edellisen todistukseni keskiarvo oli ollut 7.1 johon en ollut lainkaan tyytyväinen. Kesäloman aikana päätin, että nyt on aika korottaa tai en pääse minnekään. Alkusyksy tosin meni aika tasaisesti kutosten ja seiskojen parissa, mutta loppusyksystä ennen lomaa sain otteen itsestäni ja sainkin käteen kaseja ja ysejä joihin olin hyvinkin tyytyväinen. :D
Todistuksen suhteen en asettanut odotuksia liian korkealle, ajattelin että jotain 7.3 voisi tulla, mutta... TUN TUN TUU sieltähän tulikin koko todistuksen keskiarvoksi 7.6 + lukuaineiden keskiarvoksi nousi 8.3. Tämän todistuksen kehtaa jopa lähettää jatko-opiskelu paikkaan. ^^

Minne olen sitten hakemassa?
Tämä on minulle päivän selvä asia ja tiedän mitä haluan. Medianomiksi aion kouluttautua ja ykkös vaihtoehtona minulla onkin ammattikoulu Luksia. Luksiasta valmistaudun tosin vain media-assistentiksi jotenka minun on sieltä jatkettava ammattikorkeaan.
Vaihtoehtoina ei minulla kuintenkaan ole vain Luksia, pitäähän niitä varavaihtoehtojakin olla. ;)

1. Luksia
2. Karjaan lukio
3. Turun Klassillinen lukio -Taideviestintä
4. Turun Klassillinen lukio -Perus lukio

Helmikuussa, hiihtoloman jälkeen ovat yhteishaut... Pakko myöntää että kyllä nyt jo hieman jännittää. >.<
Todistuksiin liittyen minulla on tälläinen pienimuotoinen oma mielipide. Tykkään sanoa asiat melko suoraan jotenka en nytkään ala sanojani kaunistelemaan...

Tavoitteiden asettaminen liian korkealle

Varmaan jokaisesta koulusta löytyy näitä "kympinoppilaita" jotka saavat kokeista erinomaisia suorituksia. No, mikäs siinä; hyvähän se vaan on jos koulu sujuu hyvin, mutta paheensa silläkin. Nimittäin tavoitteet ovat liian korkealla ja mitä minä tällä meinaan?

Sitä että petytään, suututaan ja itketään siitä kuinka kokeesta tuli kahdeksan tai yhdeksän. Jos todistukseen saadaan 9.5 tai hieman alempi keskiarvo niin petytään itseensä.

Tottakai kaikilla on tottumuksensa, mutta miksi pitää tavoitella kaikkein korkeimmalla olevia pilviä?

Olen aina ollu sitä mieltä, että jos edes kerran nämä "kympinoppilaat" saisivat kokea 7.1 keskiarvon niin oppisivat oikeasti arvostamaan sitä heidän 9.5 keskiarvoa...

Että sellaista tällä kertaa ja minä jatkain tässä piirtämistä! :3

Mitenkäs tiedän todistukset, oletteko tyytyväisiä vaiko ette? Miten meinaatte lomanne viettää? ^^

Eläinten oikeudet [Mielipide!]

Blululu~! Heissun lukija!

Tässä olisi minun äidinkielen aineenkirjoitus "Eläinten oikeudet", ajattelin että se olisi ihan hyvä aihe postattavaksi! ;)
Olen hyvä kirjoittamaan novelleja ja roolipeli tekstejä, mutta mielipide kirjoitukset sekä aineet eivät ole oikein minun juttuni... Huomasin sen kun kirjoitin tätä. ;___;

On tulossa myös varmaan tässä ensi viikon tuntumassa "My day" postaus kuvien kera. Tuli nimittäin vietettyä kiva päivä kaupungissa Darjan kanssa!
Ja hei, zekatkaa myös Darjan mahtipontinen äikän aine "Nuori ja yhteiskunta", hieman parempi kuin minun. ;D Muttei minunkaan huono ole, vai mitä..? ;__;

-------------------------------------------------------------

Eläinten oikeudet

Monien ihmisten ja perheiden elämään kuuluu nykypäivänä lemmikit, kuten kissa ja koira. Monet meistä hoitavat lemmikkinsä asian mukaisesti, mutta aina löytyy niitä jotka hankkivat lemmikin vain koristeeksi, muodon vuoksi.

Eläimillä on tai ainakin pitäisi olla samankaltaiset oikeudet kuin meillä ihmisillä; oikeus ruokaan, kotiin ja huolenpitoon. Nämä kolme asiaa käsittelevät aika laajaa aluetta, mutta silti niin pientä. Eläimillä on yhtäläinen oikeus elää kuin sinullakin ja sillä on oikeus saada apua. Eläinten intressit välttää tarpeetonta kärsimystä pitäisi ottaa yhtä vakavasti huomioon kuin meillä ihmisilläkin.
Silti löytyy niitä jotka eivät toteuta yllä olevia pieniä vaatimuksia… Silloin ei pitäisi omistaa lemmikkiä ollenkaan.

Huolenpitoon liittyy lukuisia, mutta pieniä eri tehtäviä. Ihminen on velvollinen huolehtimaan lemmikistään. Se lemmikki ei osaa itse itsestään huolehtia vaan se on lähes täysin riippuvainen sinusta. Monille voi käydä myös niin ettei ole varaa lemmikin huolehtimiseen, rahat eivät yksinkertaisesti riitä ruokaan tai terveyden ylläpitämiseen. Vaikka lemmikki olisikin rakas eikä siitä haluaisi luopua, olisi silloin parempi lemmikin elää jossain muualla paremmissa käsissä. Eläminen elämä rakastavan ja huolehtivan perheen ympärillä on oikeus, jopa meille ihmisille!

Eläinrääkkäys, rankaistava teko! Eläinrääkkäystä on monen tyyppistä, itse luokittelen sen kahdeen pääkategoriaan; lievä -ja voimakasrääkkäys. Eläimet ovat tuntevia ja kärsimyskykyisiä olentoja, joilla on aitoja hyvinvointivaatimuksia.
Lievään voisin luokitella pienet teot, jotka eivät näy lemmikin fyysisessä kunnossa voimakkaasti kuten; ruuan puute, liikunnan puute ja pienimuotoinen unohtelu terveydenhuollossa. Nämä asiat eivät välttämättä ole rankaistavia tekoja, mutta viranomaisilta voi tulla huomautuksia ja ohjeita jatkoon. Omistaja voidaan myös asettaa seurantaan.

Voimakkaaseen eläinrääkkäykseen luokittelen asiat jotka selvästi näkyvät lemmikin henkisessä sekä fyysisessä kunnossa kuten; lyöminen, laiminlyönti, henkinen kärsimys, ruuan ja veden puute jne jne. Lista on pitkä!
Minusta eläinrääkkääjille annetaan liian pieniä rangaistuksia. Sakot ovat liian pieniä, puolen vuoden vankilareissu pitäisi olla pitempi ja eläintenpitokielto elinikäinen.

Usein kannattaa ajatella miltä sinusta tuntuisi elämää lemmikkinä huonoissa oloissa. Itsensä eläimen asemaan ajattelu kannattaa sillä se laittaa ajattelemaan. Sanonta: “Älä tee muille sitä mitä et haluaisi itsellesi tehtävän”, pätee!
Ethän sinä haluiasi olla syömättä vaan siksi, ettei joku jaksanut laittaa ruokaa sinulle tai olla käymättä vessassa koska jonkun toisen mielestä ulkona oli kylmä. Ole vastuussa omista teoistasi!

Eläimet eivät kuitenkaan ole näiden oikeuksien haltijoita, mutta me ihmiset olemme ja meidän pitäisi pitää huolta niistä samalla tavalla kuin itsestämme. Paitsi jos et osaa edes huolehtia itsestäsi...
Jotkut sanovat ettei eläimiä saisi käyttää ominaisuutena, ruokana, tutkimuskohteena tai viihteenä, mikä on aivan totta, mutta he myös sanovat että eläimet pitäisi ottaa huomioon oikeushenkilönä ja moraaliyhteisön jäseninä.

Kesän suosikit [Haaste!]

Terppa pitkästä aikaan!

Olenkin ollut hieman laiska jälleen kerran kirjoittelemaan tännenäin jonkunlaisia tekstin pätkiä. Mutta nyt ajattelinkin, että on hyvä aika rikkoa hiljaisuus haasteella jonka Darja (Peruspäivä-Tallipäivä)  antoi minulle. ;)

Ohjeet:

1. Kerro mistä sait haasteen

2. Kerro vähintään viisi kesän suosikkia (kategoriat on vapaaehtoisia)

3. Haasta vähintään viisi uutta blogia mukaan ja kerro heile, että heidät on haastettu. (Muistathan, ettei takaisin haastamista!)

--------------------

1. Kesäisin/kesän onnistuinein piirros

"Summer Paradise" piirrokseni on omasta mielestäni kesän onnistuinen ja lämminhenkisin piirros.

Piirsin sen heinäkuussa kun kesän lämpimin aika oli juuri yllämme.

2. Kesän suosikki biisini

Muista YouTubesta kuunneleeni erästä Nightcore biisiä "No Angel" hyvin pitkään. Toistin sitä melkeinpä niin pitkään kunnes kyllästyin. x)

Tai no... Onhan se edelleenkin hyvä ja kuuntelen sitä tänäkin päivänä!

3.Kesän suosikki kuvani

Halusin laittaa tämän yhdeksi kategoriaksi vaikka suosikki kuvan päättäminen oli hankalaa jotenka... Päätin, että laitankin ne molemmat suosikki kuvani. ^^

4. Kesän suosikki animeni

Noooh, kun kerran blogini käsittelee myös animea ja mangaa jotenka miksen tässä samalla kertoisi kesän suosikki animeani. :D

Se suosikki oli sitten Tsuritama. Visuaalisesti sekä juoneltaan hieno, mutta outo anime josta pidin kovasti. Vaikka se tosiaan käsitteli kalastusta, ei se yhtään huono ollut! ;)

5. Kesän suosikki AMV

Kesällä tulikin vietettyä myös aika paljon aikaa koneella ja selailinkin paljon YouTubea. AMV eli = anime music video.

Tuli sitten löydettyä seuraavanlainen amv ja siitä tulikin sitten päivän tai oikestaan toisenkin päivän naurut. xD Parhaimmat naurut saa varsinkin jos on katsonut kyseiset animet, itse olen katsonut tuosta kaikki muut paitsi Wooserin eli sen jossa hyppelehtii se omituinen kani mikä nyt onkaan. :D

Mutta te jotka ette animea katso niin nauttikaa hienosta videosta ja taivaallisesta rytmityksestä! *o*

---------------------------

Se oli sitten siinä! Ja tunnetusti minä olen niin laiska ihminen, etten haasta ketään (vaikka ohjeissa niin sanotaan mutta pffft~) eli te jotka nyt satutte lukemaan tämän niin voitte päättää itse vapaaehtoisesti, että haluatteko tehdä tämän vai ei. ;) Kiitoksia! 

Uusia kuvia! :)

Heipsun!
Tuli taas lisättyä muutamia kuvia kuvasivustollenim käykäähän vilkaisemassa. :D

-->Lentävä nuudeli <--

Kuvasin hieman syksymateriaalia Ramsholmenissa ja siinä samalla myös ystävääni Rin Kagamine cosplay asussa. Sää oli ihanan aurinkoinen, mutta hurrr kylmä oli. >o<

Eipä tässä muuta sitten,
Hyvää sykysä kaikille!

Videoita videoita! OwO

Heissun!
Tuossa äsken julkaisin tuon aika laimean  mielipide postauksen, ehe... Mutta minäpä pitkästä aikaa tein AMW:n eli siis anime music video. Onnistuin kuin onnistuin sähläämään sen vegasin kanssa jotain. :3
Aluksi sen käyttö tuntui lähes mahdottomalta, mutta kyllä sen oppii. Ei se enää loppu vaiheessa niin paha ollut. Onneksi.

Video 1/4 osaa valmis

Tosiaan tämä ohjelma on Vegas Pro 12 jota käytin, se on ainakin sata kertaa parempi kun joku Windows movie maker joka kaatuilee koko ajan. 8D
Youtube kanavaltani FantashiaWolve löytyy niitä windows movie makerilla väännettyjä videoita... *häpeä*

Olisi kiva saada hieman palautetta ja mielipidettä tuosta AMW:stä! ^^

Seuraava video joka tulee niin on animesta Golden time (käytin myös tässäkin AMW:ssä) ja musiikkina toimii Damien Rice - 9 Crimes, hieman dramaattisempi video siis luvassa. ;)

Jos saisin itsestäni tarpeeksi irti niin osallistuisin vuoden 2015 Yukiconin AMW kisaa. Saa jäädä nähtäväksi, riippuu aika paljon mikä aihe on. :)

Gamer tytsyt [Mielipide postaus]

Hurrrduuurrr~ Asia josta on monta mielipidettä sekä stereotypiaa "Gamer girls"
Tässä on oma mielipiteeni asiaan...

"Siis mitä? Eihän tyttö voi olla gamer?" Ai eikö? Kuka sen on määritellyt, kyllä minusta voi. ;)

Ei sukupuoli voi määritellä sitä mitä voi tehdä, etenkin mitä voi pelata tässä aiheessa. Usein kuulen äitini suusta paljon negatiivisuuksia peli harrastustani kohtaan. "Eihän tuo ole tyttöjen juttu?" No, mutta miksi ei voisi olla? Ei siinä mitään väärää ole.

Usein luullaan, että gamer tytöt ovat sellaisia... no tiedättehän läskejä ja jotka saavat raivokohtauksia jos jokin tehtävä ei onnistu ja sitten ohjaimet taikka koneet/läppärit lentelevät ikkunasta ulos.
Tämä on silkkaa stereotypiaa! Toki varmaan tälläisiäkin tapauksia on, mutta me olemme pelaajia siinä missä pojatkin. Ja kyllä ne pojatkin saavat raivokohtauksia jossa ohjaimet ja hiiret lentelevät pitkin seiniä. u.u

Mutta miksi näin luullaan? Istummeko koko päivän koneella mussuttaen sipsiä ja pelaten jotain MLP peliä? Eih...
Kyllä niitä on muitenkin hyviä pelejä esim: Mirror's edge taikka Final Fantasy~ ja sipsien syöminen samaanaikaan kuin pelaa tekee hiirestä rasvaisen. Ei kiva, mielummin sitten karkki. :c

"Osaatko edes pelata hyvin?" Yhtä hyvin siinä missä pojatkin. Kaiken oppii ajallaan eikä kaikessa tarvitse olla hyvä.
Eikä pelaamisessa tarvitse olla välttämättä edes hyvä, pelata voi muuten vain jos haluaa.

Ei kannata välittää siitä mitä muut sanovat, se on sinun elämäsi. Ei se muiden persettä kutita jos pelaat! ;)

---------------------------

Hei oikeesti tän piti olla jo kauan sitten valmis ja paaaaaljon pitempi. ;__;

Mielipide postauksen ei taida olla vielä oikeen hallussa... Kirjoitan tämän ehkäpä joskus uudelleen. :c

Kuvagalleriani +Hieman tulevasta

Heissun! ^^

Tuli taas päiviteltyä kuvagalleriaani kuvat.fi palvelussa. Käykäähän tsekkaamassa uudet kuvani albumeissa:

Pepi 31.8.2014

Luna 17.8.2014

Makroilua

Olisi erittäin mukavaa saada palautetta kuvista ihan vaikka kirjoittamalla kommentti tähän. :3

Galleriaan pääset tästä: --> Kliks <--

Ja hieman tulevasta...

Minulla on tässä luonnoksena muutama postaus, ne ilmestyvät tänne muutaman päivän sisällä:

Gamer tytsyt

Nykynuoret

Syysmarkiinat 2014

Uusi bannerikin on tulossa kunhan saan kuvat lähetettyä Darjalle, eh. ^^""

--------------------

Tsuritama: Alieneita ja kalastusta

Muutaman päivän sekä yönkin olen kuluttanu katsomalla animea nimeltä Tsuritama. Tässä olisi oma mielipide sekä arvostelu kyseisestä animelta. ^o^

Teksti on vain minun omaa tulkintaani, englannin kieleni saattaa pettää!

En käy myöskään koko juonta läpi vaan niitä ns. pääkohtia.

Sanada Yuki

Ostikkokin kertoo aika paljon: "Alieneita ja kalastusta".

Heti alussa animessa tutustutiin päähenkilöihin Haruun sekä Yukiin.

Sanada Yuki, 17 vuotias punahiuksinen poika jolla on hankaluuksia kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Voisin sanoa, että hän on jopa vielläkin hankalempi tapaus kuin minä. Yuki on myös menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu isoäitinsäKaten kanssa. 

Animen alussa Yuki ei kauheasti puhunut mitään, enemmän vain puhui mielessään. Mitä pidemmälle animessa mentiin sitä sosiaalisemmaksi hän tuli.

...Yukista oli hankalaa löytää kunnon kuvaa sillä kaikki olivat tämän näköisiä... --->

Tosiaan, tuo ilme nousi hänen kasvoilleen kun hän joutui kommunikoimaan toisten kanssa.

Haru the Alien

Kuvioihin astui mukaan Haru, 17 vuotias hyper energinen alienpoika. Kyllä, alien. Ei hän tosiaan siltä näyttänyt ja jos oikein tarkkoja ollaan... niin hän oli kala. Harulla on myös sisko Coco, mutta hän jäi animessa hieman varjoon. Ei ollut kovinkaan tärkeässä asemassa, harmi sillä hahmo ei kuitenkaan ollu mistään kaivosta nostettu.

Tapahtumat sijoittuvat Japanin saarelle nimeltä Enoshima~

Syy miksi Haru oli maalle tullut oli se, että hänen piti siskonsa kanssa kalastaa eräs perheenjäsen vedestä, mutta heillä ei ollu mitään kalastustaitoa. He tai oikeastaan Haru tarvitsi jonkun joka opettaa.

Haru sitten valitsi Yukin kalastajaksi heti ensi silmäyksellä. Ongelmaksi ilmeni se, ettei Yuki osannut kalastaa. Kaksikko tarvitsi jonkun joka osaa kalastaa ja he törmäsivät koulussa henkilöön nimeltä Natsuki.

Usami Natsuki, kas kas hänkin on 17 vuotias poika. Koulussa samalla luokalla kuin Yuki.

Omalla tavallaan hieman äreä ja hiljainen persoona. Animen alussa ei edes hymyillyt. Natsuki on erittäin hyvä kalastuksessa ja Yuki sekä Haru halusivat, että hän opettaisi heitä. Pienen suostuttelun jälkeen hän suostui. 

Siitä kaikki sitten alkoikin ja juoni lähti hyvin liikeelle! Ei juonesta sen enempää.... >.>

Tsuritama oli ihanan värikäs ja lämmin. Piirtotyyli oli hyvin yksinkertainen, mutta pidin siitä. Tosin animointi kärsi ajoittain esim: jos hahmo juoksi niin se vaikutti pikemminkin siltä että hahmo juoksisi paikoillaan.
Idea oli hyvin ainutlaatuinen ja hyvä, luulen ettei Tsuritaman vastaavaa tule löytämään! Juuri se, että tekijä on käyttänyt omia aivojaan Tsuritaman kanssa eikä ole kopioinut ideoita toista animesta taikka mangoista. Siitä suurta plussaa! u.u
Kaikkein ihaninta ehkä oli se, että loppuhuipennus käytiin rauhassa läpi muutamassa jaksossa eikä ängetty yhteen ja samaan jaksoon! ...Kuten useassa animessa tuppaa käydä, inhoan sitä ylikaiken. >:c

Voisin sanoa, että vaikkei olisikaan animen ystävä tämän voisi silti katsoa! Animesta löytyy myös läjäpäin huumoria, jos siis sattuu sellaista itselläänkin olemaan. ;)

Plussat:
+Lämmin sekä värikäs
+Ainutlaatuinen
+Loppuhuipennus käytiin rauhassa läpi

Miinukset (joita on pirun vaikea keksiä):
-Animointi kärsi aika-ajoin

Tämä kohtaus animessa pisti oikein kunnolla silmään.... Varsinkin kun on kaksimielinen, heh. ^^""
Kliks!

------------------

HUUUAH pitkästä aikaa kirjoitin arvostelun/oman mielipiteen. En ole näissä viellä kovin hyvä, mutta olisi kiva saada palautetta ja ehdotuksia millaisiin asioihin pitäisi keskittyä enemmän ja mitä pitäisi kertoa. :3

Tiedän, että teksissä on joitakin aukkoja ja käyn asiat ehkä liian nopeasti läpi, mutta ajatus aina heittelee laidasta laitaan kun kirjoitan tälläistä, pahoitteluni! ;; o ;;

Viimeinen pinnistys! +Pienet kuulumiset

Pian alkaa viimein peruskoulun lukuvuosi ja tämä tietää minun osallani kovaa työn tekoa. 7.1 keskiarvo pitää nostaa vähintään 7.8:saan. Tästä tulee hankalaa nimittäin uusi tietokone kutsuu enkä koskaan ole jaksanut panostaa kouluun enkä ole edes hyvä koulussa.

Kova työnteko siksi, että pääsisin haluamaani lukioon Turkuun: Turun Klassillinen lukio. Sinne siis! Asuntokin on jo valmiina aivan lukion vieressä.
Lukiossa opiskelisin median antimia valokuvauksen, editoinnin sekä median historian parissa.
Toisena vaihtoehtona on Savonlinnan taidelukio... Vaikka tiedän, että minulla ei sinne kunnon kriteerejä ole, ainakaan todistuksen kannalta haluan silti yrittää päästä sinne.

Kuulumisia... Koko kesä on ollut itselläni pelkkää menoa. En ole kunnolla kerennyt kotona istua. Kummallista, sillä kaikki muut kesät olen ollut muurautuneena koneeseen kiinni. Ihan hyvä näinkin tehdä jotain muuta. :)
Ensimmäiset kolme viikkoa vietin tallille leirivalvojana. Se oli oikein mukavaa ja pidin siitä! Tosin, en tiedä menenkö ensi vuonna.
Sitten olen ollut ystäväni Jennan kanssa  pari kertaa mökillä.

Kaikkein tapahtumarikkain matka oli kun menin veljeni kanssa Ahvenanmaalle mopoilla. Ennen tätä matkaa isäni oli virittänyt hieman mopoani jotta matka menisi nopeammin. Kyllä moponi kulki oikein mukavasti eteenpäin, mutta kuin sormia napsauttamalla se hyytyi ja alkoi pitämään outoa ääntä Salon jälkeen. Se siis meni rikki 38km ennen Turkua.
Jätimme moponi eräälle tuntemattomalle, mutta hyvin ystävälliselle miehelle muutamaksi päiväksi. Lopun matkan Ahvenanmalle matkasin autossa kun veljeni meni mopolla.
Istuin autossa hieman näreissäni. Hieman myöhemmin tuli soitto veljeltäni. Hän kaatui mopollansa... Mitäs viellä? Onneksi ei käynyt mitään pahempaa, että hän pääsi kuitenkin jatkamaan matkaansa.
Ahvenanmaalla ajelimme mönkijällä pitkin metsiä eikun kallioita. Eihän siellä muuta ole kuin kalliota. Yhtenä päivänä vieressä oli upea ukkospilvi. Veli halusi mennä kuvaavaan sitä ja annoin kamerani hänelle. Seuraavaksi hän tulee takaisin: "Tästä tota katso toi linssinsuojus." Menimme etsimään sitä, muttei löytynyt. En ollut siitä kovinkaan vihainen sillä se oli vain se suojus. Veli kuitenki tilasi minulle heti samana päivänä uuden. ^^

Että tälläistä! x)
Toivottavasti muiden kesä on sujut hyvin! :3
P.S: Omasta mielestäni loppukesä on ollut liian kuuma... Olen talvi-ihminen. :P

Tracon 9 [13.-14.9.2014]

Heissun!

Tracon 9 lähestyy kovaa vauhtia ja minut tullaan jälleen näkemään siellä pienessä porukassa. :D

Päälläni on cossi Ayano Tateyama, oikeen itse tehty sekä ylläni killuu badge jossa komistelee herra itse eli Kaemon. u.u

Olen Traconissa koko viikonlopun. Saa tulla moikkaamaan, halailemaan sekä tökkimään, en pure. Mutta Kaemonista ei koskaan tiedä.. 8)

Aijon viimein hankkia itselleni conialpakan!! Tulen olemaan tämän conin jälkeen rutiköyhä sillä haluan ostella kaikkea mitä ikinä myyntipöydiltä löytyykään. xD

Olen luonut itselleni kuvat.fi palveluun oman kuvasivuston jonne lisäilen valokuviani luonnosta, eläimistä, ihmisistä sekä piirustuksistani. 

Sieltä ei toistaiseksi löydy paljoa kuvia, mutta ajanmyötä tulen sinne niitä lisäilemään. Isäni on ostamssa minulle myös uutta objektiivia kameraan. ^^

Käykäähän vilaisemassa:

--> Lentävä Nuudeli <--

Mammakoira

~Jatkoa edelliseen "Metsästä kuuluu miau" postaukseen~

Nyt olin Lunaa kuvailemassa. Ja tosiaan Luna saa pentuja aivan pian ja pitäisi yrittää jonkunlaisia rekisterinimitä keksiä. Onneksi voin kysyä apua ystävältäni, keksii mahtavia nimiä. ^^ Olen kyllä itse jo muutaman keksinyt. :V
Luna on ihana pikku karvapallo ku se on nii pyöree. XD
Ja huomasinkin, että näitä kuvia onkin vain kolme, oho. o.o Mut Luna liikku koko ajan nii siitä oli hankalaa ottaa hyvii still kuvia. Okei, kissat oli Lunaan verrattuna helppo kuvauskohde. XD

Metsästä kuuluu "miau"

Miu! Olin tänään kissojani kuvaamassa metsässä. Nappaisin toisen kissamme Killen sisältä laiskottelemasta ja Viiru olikin jo valmiina ulkona, en vain tienny missä.
Kissojen kuvaaminen osoittautui hyvinkin ihanaksi touhuksi, mutta helppoa se ei ollut. Kissamme ovat kuitenkin sen verran kuuliaisia, että kyllä ne perässä seuraavat ja tottelevat nimeänsä. Kissojen kuvaamisessa oli se kivaa, että ne ovat täysin luonnollisia kameran edessä. Ne eivät poseeraa mitenkään eikä niitä oikein voi käskyttää samalla tavalla kuin koiraa. Ne tekevät mitä haluavat milloin haluavat.

Ensin kuvailin Killeä pihalla. Rapsuttelin ja makoilin nurmikolla sen kanssa. Sää oli mitä mahtavin kuvaamiseen ja ulkona olemiseen.

Siirryin Killen kanssa pienen metsän poikki pienelle hiekka tielle talomme taakse. Hiekka tien vieressä kulkee autotie joka ei kuitenkaan ole mitenkään vilkas liikenteeltään. Muutama auto silloin tällöin menee ohi. Hiekkatie on kävelytie jossa päivittäin kävelee monia lenkkeilijöitä koiran kanssa tai ilman. Minun ja Killen ohi kulki muutama kävelijä, silloin Kille meni puskiin piiloon, hehe. xD
Myöhemmin kuulin vaimean maukaisun autotieltä ja näin kuinka Viiru löntysteli tien reunaa pitkin kohti minua ja Killeä. Viirun liityttyä seuraan olimme hetken hiekkatiellä kunnes siirryimme viereiseen vielä isompaan metsään/kalliolle.
Metsässä Kille kiipesi puuhun, aivan kun olisi halunnut taitojaan näyttää minulle. Viiru taas ei varmaan osannut kiivetä puuhun (en ole koskaan nähnyt sen olevan puussa) jotenka se vai ihan vai maahan ihmettelemään.

Kahdesta viimeisemmästä kuvasta ensimmäinen on yleiskuva puusta jossa Kille istui ja viimein on myös yleiskuva kuvauspaikastamme. :3
Oli kyllä tosi mukava kuvaus reissu. Nyt menen myös Lunaa kuvaamaan, laitan siitäkin kuvia myöhemmin. :D

Koulu lähenee loppuaan

Tosiaan, koulu lähenee loppuaan. Enään tämän viikon lisäksi kaksi muuta viikkoa. Huomenna meillä on viimeinen historian koe johon olen lukenut hurjat kaksi tuntia. Se on paljon minulta joka ei koskaan lue kokeisiin. Tämä viikko on ollu ja onkin aikamoinen koe viikko. Tännän oli engalnnin koe, huomenna historian koe ja perjantaina ruotsin koe + kuviksen lopputyön palauttaminen. Onneksi olenkin jo saanut tehtyä kuviksen loppuyöni. Lisäksi ensi viikolla olisi matikan koe ja yksi korvattava tunti jos saan sen rehtorin kanssa sovittua. Sitten olisi vielä yksi äidinkielen juttu mikä on jo muutaman päivän myöhässä. Houh.
Tännän yllätyksenä meille palautettiin uskonnon läksynkuulustelu josta sain 6½. c: Minun piti panostaa tämä vuosi, mutta kuinkas kävikään; numerot laskee. Ysillä pitää panostaa, PITÄÄ!

Koulupäiväni ovat täynnä apaattisuutta ja pientä masennusta. Itseltäni ei löydy mitään puheenaiheita enkä tällä hetkellä mitään kauheaa riehumista jaksa. Tarttis vähän ystävän kaa puhuu, mut en saa mitään sanotuks. Olen sitten mielummin hiljaa ja esittää että kaikki on hyvin. Joka tapauksessa koetan olla iloinen, mutta loma olisi kyllä tarpeen.

Kaverini Darja juuri vähän aikaa sitten kirjoitti omassa blogissaan postauksen liittyen masennukseen. Oikein hyvä, kannattaa käydä lukemassa! "Ylä -ja alamäet; masennus"

Menen nyt lauantaina (17.5) Turkuun Kikuconiin ystäväni kanssa. Siitä tulee kyllä kivaa! Coneissa osaan olla omaitseni vaikka ihmisiä onkin paljon. Coneissa osaan vaan rentoutua ja puhua ihan ventovieraille. Menen sinne omassa Miku Hatsune cossissa. Harmi vaan, että nyt lautantaina on myös mätsärit Karjaalla. Olisin halunnut sinnekkin Pepin kanssa mennä, mutta Kikucon sattui olemaan samaan aikaan jotenka valitsin Kikuconin.

Muutama piirros mitä olen lähiaikoina tehnyt:

Kuviksen loppytyö. Hahmoni Taiga. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen!

"Step by step" -kuva lopputyöstäni

Piirsin rakkaimman hahmoni Kaemonin. Voitte pitää outona, mutta Kaen piirtäminen saa mut jotenkin unohtamaan kaiken masennuksen yms. :3 x)